Emir av Solsvik

VSN Champion-arvonimi myönnetty 23.09.2016
kantakirjattu KTK-II palkinnolle kesäkuun tilaisuudessa 2016, pistein 17 + 17 + 19 + 20 = 73p.

rotu, sukupuoli:norjanvuonohevonen, ori
väri, säkäkorkeus:hiirakko, 142cm
syntynyt:20.03.2015 - (3v 20.10.2015 ikääntyy satunnaisesti)
painotus ja koulutustaso:kouluratsastus; Helppo A
rekisterinumero:VH15-053-0248
maahantuoja: Brynhild
omistaja:Ninni H. (VRL-05766)

kuvat © Scirlin, liikekuvat © Pauliina Konttinen

Emir av Solsvik, tutummille vain Emil, on verrattavissa nallekarhuun, sillä rapsutukset ja muut kyhnytykset ovat sen mieleen. Turvanalusta on orin herkkäkohta, sieltä rapatessa, sen silmät lupsahtelevat yhtenään ja se painaan päänsä hoitajansa rintaa vasten. Emil on varsin hyväkäytöksinen ja hoitajilleen kuuliainen, joten kovia otteita ei tämän hevosen kanssa tarvitse käyttää. Harvinaista orissa on se, että se jättää tammat omaan rauhaansa, eikä luo niihin silmäystäkään, ellei ole pakko.

Hoidettaessa Emil tuuppii turvallaan hoitajaansa saadakseen kohdistettua tämän huomion itseensä. Harjapakit ja muutkaan varusteet eivät jää ilman kosketusta, sillä ori tutkii turvallaan jokaisen lähelleen tuodun esineen. Harjausksesta se vasta nauttiikin, kunhan muistaa jättää kovakouraiset otteet kokonaan pois ja ei turhaan kiirehdi. Emil tykkää pehmeistä harjanvedoista ja pitkistä hoitohetkistä huomattavasti enemmän, jossa kykenee myös rentoutumaan. Turha kiirehtiminen saa herran hermostumaan, mutta sitä ei huomaa, ellei satu olemaan orin kanssa samalla aatopituudella. Hermostuneisuus ilmenee lähinnä hellyyden puutteena, kuin jännittyineisyydellä. Varustaminen on varsin vaivatonta, sillä Emil ei korvaansa lotkauta saadessaan satulan selkäänsä.

Ratsastettaessa Emil tekee aina parhaansa, vaikka se mielellään löntystäisikin hitaassa tahdissa eteenpäin. Oikean ratsastajan alla ori kulkee hyvässä tahdissa. Emilin kanssa pystyy keskittymään yhteenasiaan koko harjoituksen ajaksi, eikä se kyllästy tekemään töitä tämän eteen. Sileällä ori on täysin omassa maailmassaa, sillä väistöt ja taivukset sujuvat onnistuneesti. Pehmeät ja pyöreät askellajit tekevät orista ratsastajalleen mukavan istua. Se on myös notkearunkoinen, joten nopeat ja pienet voltit ja käännökset sujuvat ongelmitta. Ratsastettavuudeltaan ori on varsin helppo, sillä se kykenee tekemään ratsastajansa kanssa yhteistyötä tilanteessa kuin tilanteessa.

Kisapaikoilla Emil tuppaa hieman jännittämään, joten mukaan kannattaa ottaa aina tuttu hevoskaveri, jolloin orikin pystyy rentoutumaan matkan ajaksi. Heinää ja herkkuja tulee ehdottomasti varata mukaan, jotta ongelmilta vältyttäisiin. Kilparadalla Emil käyttäytyy kuin kotikentälläkin eli tekee kaiken mitä ratsastaja tältä pyytää.

               
i. Gunnar
rnhkko, 139cm
ii. Tarald Lygne
hhkko, 145cm
iii. Aegileif hhkko, 144cm
iie. Frikka hhkko, 145cm
ie. Asbjørg
rnhkko, 136cm
iei. Ginnungagap rnhkko, 140cm
iee. Helge rnhkko, 134cm
e. Sjøvann
rnhkko, 145cm
ei. Sjørøver
rnhkko, 143cm
eii. Hvergelmir rnhkko, 144cm
eie. Ronalda hhkko, 140cm
ee. Veronika
rnhkko, 140cm
eei. Thorunn rnhkko, 142cm
eee. Valkyrie rnhkko, 139cm

i. Gunnar oli varsinainen tukkajumala, sen pitkä otsatukka herätti ihastusta muissa rodun kasvattajissa. Se tuli tunnetuksi erityisesti näyttelykehistä, mutta tuntematon se ei ollut kouluradoillakaan. Gunnar oli varsinainen ruusukehai, eikä kotiin tultu koskaan tyhjin käsin. Se pärjäsikin erinomaisesti aina Helppo A tasolle asti, mutta loukkaantui kisamatkalla ollessaan viidentoista, jolloin se päätettiin siirtää kokoaikaisesti siitoskäyttöön. Orista tulikin yksi Norjan suosituimmista siitosoreista, sillä se periytti jälkeläisilleen hyvää rakennetta kuin miellyttävää luonnetta. Tähän päivään mennessä ori on astunut satoja tammoja, mutta syntyneitä varsoja on satakunta.

ii. Tarald Lygne oli menestynyt ori norjalaisilla kouluradoilla. Sisukas ori ei ollut luovuttaja tyyppiä vaan taisteli voitosta aina viimeiseen saakka. Ori osoitti jo syntyessään potenttiaalisuuttaan, jolloin se myytiin paikalliselle kilparatsastajalle, joka ratsukoulutti siitä itselleen hyvän kisakaverin. Useiden kilpavuosien jälkeen se siirtyi toimittamaan siitosorin virkaa, jolloin jätti jälkeensä viisikymmentä jälkeläistä, jotka asustelevat pohjoismaissa. Ori jouduttiin nukuttamaan ikiuneen pahentuneiden jalkavaivojen vuoksi, 24-vuoden iässä.

ie. Asbjørg oli tanskalaissyntyinen tamma, joka keräsi oman ihailijakuntasa näyttelykehistä. Olihan tuo ruunihallakko tamma varsin hieno ilmestys ja pian se saikin nimensä kantakirjaan toiselle palkinnolle, josta kasvattaja oli kovin ylpeä. Rauhallisen luonteensa puolesta, se soveltui perheen pienempienkin ratsastettavaksi ja pääsikin nopeasti lasten suosioon. Kouluradoilla tammaa ei ole koskaan tavattu, vaikka toimikin koko ikänsä ratsuna. Kasvattaja teetti tammalla neljä hienoa varsaa, jotka ovat perineet jotain emänsä rakenteesta. Asbjørg vaipui ikiuneen omassa karsinassaan täytettyään juuri 23-vuotta.

e. Sjøvann on norjalaislähtöinen tamma, joka myytiin nuorena varsana naapurimaahan Suomeen. Uusi omistaja aloitti tamman ratsukoulutuksen, jossa siitä kuoriutui yhteistyökykyinen ja miellyttämisenhaluinen ratsunalku. Sen koulutusta jatkettiin aina Helppo A tasolle asti, jolloin se starttasi ensimmäisessä kilpailussaan sijoittuen heti kärkikolmikkoon. Omistaja oli kovin mielissään upeasta tammasta ja kisaura jatkui aina eläkepäiviin saakka, jolloin tamma oli täyttänyt seitsemäntoista. Ensimmäisenä eläkevuotenaan se varsoi kauniin hiirakon orivarsan, jota se hoiti lämmöllä ja rakkaudella. Tänä päivänä syntyneitä varsoja on kertynyt kolme kappaletta, mutta nähtäväksi jää tuleeko niitä olemaan useampiakin.

ei. Sjørøver oli tukevarunkoinen ori, jonka rakenteessa ei juuri kehumista ollut. Kasvattaja kuvailikin tätä rodun epämuodostumaksi, jota ei tulisi jatkamaan sukuaan, mutta toisin kävi. Näyttelykehissä haukkuja saaneena, lähdettiin orin kanssa kokeilemaan kouluratsastusta, mikä osoittautui täysin oikeaksi valinnaksi. Se omasi kauniit ja ilmavat liikkeet, mikä saikin monien leukaluut loksahtamaan auki. Rumasta ankanpoikasesta kasvoi joutsen, joka keräsi menestystä aina kansallisella tasolla asti. Viidennen kisakautensa jälkeen ori siirtyi toimittamaan siitosorin virkaa, johon sitä ei oltu koskaan tarkoitettu. Se ehti astua vain muutamia tammoja, kunnes jouduttiin lopettamaan pahan ähkyn seurauksena.

ee. Veronika on supisuomalainen vuonohevostamma, jonka luonteesta ei juuri kehuttavaa löydy. Nirppanokkainen ja äreä tamma ei houkuta ketään luokseen paitsi omistajansa. Veronikan kanssa tulikin löytää yhteinen sävel, jotta arjesta selvittiin ilman erimielisyyksiä. Se ei kuulu tunnetuimpiin tammoihin, sillä sitä pidettiin julkisuudelta piilossa pienellä maalaistallilla, jossa vietti pullaponin arkea. Tamma ei koskaan päässyt näyttämään mitä annettavaa sillä olisi ollut, mutta omistaja oli päättänyt jättää siitä maailmalle yhden varsan. Tänä päivänä ei ole tietoa siitä, onko tamma vielä voimissaan saatika missä päin maailmaa se asustelee.

Jälkikasvu

s. 12.11.2015 t. Brynhild Klippa e. Rävgryts Kaja kilpaillut porrastetuissa
s. 09.04.2016 t. HD. Hedda e. Husker Det -
s. 02.07.2016 t. Sagavik Femja e. Catinka KTK-kelpoinen
s. 10.08.2016 o. Talvian Fangorn e. Hildegaard KTK-II, kilpailee porrastetuissa
s. 02.04.2017 t. Claridge Thea e. Thordis Frigga

Kilpailukalenteri

Näyttelytulokset
24.11.2016 NJ, Adina, vuonohevoset - irtoSERT (tuomari : Jannica)
30.07.2016 NJ, Sagavik, vuonohevosorit - irtoSERT (tuomari : Siiri K)

31.07.2016 VSN, Derian, vuonohevosorit - SW4 (tuomari : Nintsu)
31.05.2016 VSN, Thirteen, vuonohevoset - RCH (tuomari : taffel)
21.04.2016 VSN, Adina, vuonohevosorit - RCH (tuomari : dookie)

49 KRJ-sijoitusta, joista voittoja 11
30.11.2015 KRJ, Fiktio, Helppo A - 02/40
01.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 05/30
03.12.2015 KRJ, Kuuralehto, Helppo A - 03/35
03.12.2015 KRJ, Haavelaakso, Helppo A - 01/60
03.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 03/30
03.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 01/30
05.12.2015 KRJ, Fiktio, Helppo A - 02/40
06.12.2015 KRJ, Viehättävä, Helppo A - 03/50
06.12.2015 KRJ, Kuuralehto, Helppo A - 02/35
08.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 05/30
09.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 04/30
09.12.2015 KRJ, Viisikko, Helppo A - 05/30
11.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 01/30
12.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 01/30
12.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 02/30
12.12.2015 KRJ, Viehättävä, Helppo A - 06/50
13.12.2015 KRJ, Viehättävä, Helppo A - 03/50
13.12.2015 KRJ, Viisikko, Helppo A - 02/30
14.12.2015 KRJ, Kisakeskus Lamoca, Helppo A - 03/40
15.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 03/30
16.12.2015 KRJ, Team Riekkujat, Helppo A - 02/30
16.12.2015 KRJ, Kisakeskus Lamoca, Helppo A - 05/40
18.12.2015 KRJ, Kisakeskus Lamoca, Helppo A - 02/40
18.12.2015 KRJ, Yentel Ponies, Helppo A - 03/50
19.12.2015 KRJ, Kisakeskus Lamoca, Helppo A - 04/40

31.01.2017 KRJ-Cup, Runoratsut, Helppo A - 17/208

20.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 04/30
20.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 01/30
20.12.2015 KRJ, Vindemia, Helppo A - 04/28
21.12.2015 KRJ, Vindemia, Helppo A - 01/28
21.12.2015 KRJ, Kisatalli Kaukasus, Helppo A - 01/30
22.12.2015 KRJ, Kisatalli Kaukasus, Helppo A - 04/30
22.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 02/30
22.12.2015 KRJ, Huvitutti, Helppo A - 07/50
22.12.2015 KRJ, Vindemia, Helppo A - 03/28
23.12.2015 KRJ, Kisakeskus Lamoca, Helppo A - 03/40
23.12.2015 KRJ, Viehättävä, Helppo A - 05/50
23.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 01/30
26.12.2015 KRJ, Kisakeskus Lamoca, Helppo A - 01/40
26.12.2015 KRJ, Vindemia, Helppo A - 04/28
27.12.2015 KRJ, Peikkola, Helppo A - 01/30
28.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 04/30
29.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 01/30
29.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 05/30
30.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 04/30
01.01.2016 KRJ, Kisakeskus Lamoca, Helppo A - 05/40
01.01.2016 KRJ, Kisakeskus Lamoca, Helppo A - 04/40
04.01.2016 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 04/30
04.01.2016 KRJ, Mörkövaara, Helppo A - 02/30
14.01.2016 KRJ, Kisakeskus Lamoca, Helppo A - 03/40

Päiväkirjamerkinnät & valmennukset

26.08.2016 - Kouluvalmennus vuonohevosille : Helppo A - kirjoittanut : Uppe
Lykkeligissä järjestetyn norjanvuonohevosille avoimen ryhmävalmennuksen tehtävät liittyivät pitkälti avo- ja sulkutaivutuksiin sekä laukkatyöskentelyyn. Pitkille sivuille hieman uran sisäpuolelle tehtävät taivutukset sijoitettiin valmennuksen alkuun ja niiden avulla ratsukot saivat verrytellä sopivasti myös omaan tahtiin. Taivutuksiin lisättiin välikäyntien jälkeen keskihalkaisijalle ratsastaminen, jonka aikana tuli nostaa laukka ja palata raviin varten sivun päässä. Lopuksi työstettiin vielä keskiympyrällä pienemmissä kahden hengen ratsukoissa vastalaukkaa. Olisin toivonut taivutuksiin hieman lisää napakkuutta ja ryhdikkyyttä, nyt ori jäi herkästi hieman veteläksi ja verkkaiseksi. Sen sijaan lopputunnin laukkatyöskentely sujui reippaammissa fiiliksissä ja etenkin vastalaukkaympyrät näyttivät hyviltä. Keskihalkaisijalla on jatkossa tärkeää huolehtia hevosen suoristamisesta esimerkiksi ennen laukannostoa, jottei tehtävä mene kiirehtimiseksi ja vähän sinne päin ratsastetuksi.

01.01.2016 - päiväkirjamerkintä - kirjoittanut : Emmi N
Voi ei mikä ihana poni minua odottikaan Hervannassa! Shetlanninponien jälkeen oli mahdottoman ihanaa päästä välillä touhuamaan isomman ratsun kanssa. Täytyy varmaan itsellekkin hommata yksi hieman korkeampi kaveri paijattavaksi. No mutta se siitä jaarittelusta. Emir sulatti sydämmeni kertaheitolla. Ajatuksenani oli tänään lähteä tutkimaan Hervannan maastoja Emilin kanssa, sillä ori on kuulemma todella kiltti ja sen kanssa uskaltaa lähteä tutkimusmatkalle. Tallissa sain osakseni huomiota, kun poni tuuppi minua jatkuvasti turvallaan vaatien rapsutuksia. Emilin kanssa oli mukavaa. Puunasin sen viimisen päälle, harjasin kunnolla ja viimeistelin vielä kiillotussienellä. Emil ei ollut päässyt kauheaan talvikarvaan, sillä se häiritsisi muuten talven kilpailemista. Kaviot putsattuani kiristin vielä hokit. Kaikki olivat paikallaan, mutta muutama hieman löysällä. Ninni oli minulle puhelimessa selittänyt varusteiden paikan, eikä niitä ollut vaikea löytää sillä tallin varustehuone oli siisti ja kaikki oli selkeästi nimetty. Emil oli helppo varustaa. Lopulta laitoin kypärän päähän ja talutin orin ulkosalle. Tänään oli todella kaunis keli, lunta oli reippasti ja aurinko heijasti hangen kimaltelevaksi. Suuntasimme ensin ihan vain hiekkateille kävelemään. Jossain kohtaa kyllästyin tietä pitkin tarpomiseen, joten siirryimme metsän puolelle kun oikealle puolelle kaartui kivan näköinen metsäpolku. Lenkki oli pitkä ja tuntui siltä, ettei se loppuisi ollenkaan. Välillä vastaan tuli kaatuneita puunrunkoja, joiden yli pääsi onneksi kävelemällä. Kun lopulta pääsimme metsästä takaisin tielle, tiirailin hetken aikaa ympärilleni kunnes tunnistin olevani tiellä, jota pitkin ajoin Hervannan suuntaan. Matkaa oli muutama kilometri tallille. Päätin ottaa hieman hölkkää, mutta Emil tarjosi laukkaa ja päätin antaa sen mennä. Ori ei kuitenkaan spurtannut nelille, vaan laukkasi aivan ihanan tuntuista pyöreää laukkaa suoralla tiellä. Se pärski muutaman kerran tyytyväisenä, taputin oria kaulalle ja laskin sen lopulta ravin kautta käynnille. Kävelimme viimeiset sadat metrit tallille. Kyllä oli huippu päivä! Ja Ninnille täytyy muistaa soittaa ja kehua hänen upeaa oriaan.

18.12.2015 - kouluvalmennus : Helppo A - kirjoittanut : omistaja
Olin saanut sovittua tälle päivälle valmennuksen, jonka tulisi vetämään paikallinen hevosmies, Johanna. Olin kuullut hänestä paljon, sillä tämä järjesti maastakäsittely -kursseja, kuin eritasoisia valmennuksia aina kouluratsastuksesta lännenratsastukseen. Tänään kuitenkin oli tarkoituksena kehittyä kouluratsastuksessa Emilin kanssa. Olin juuri lämmittelemässä oria valmennusta varten, kun Johanna saapui maneesiin. Hän tervehti meitä ystävällisesti ja kyseli hieman Emilin taustoja, jotta tunnista saataisiin kaikki mahdollinen irti. Johanna neuvoikin tekemään lämmittelyn aikana voltit joka kulmaan sekä tekemään pysähdykset pitkien sivujen keskelle. Ori tuntui alkuun nihkeältä, mutta alkoi liikkumaan pienten herättelyiden jälkeen paljon paremmin.

Reippaan lämmittelyn jälkeen paneuduimme ravityöskentelyyn. Johanna opasti meitä tekemään pitkien sivujen keskelle voltit harjoitusravissa sekä ratsastamaan keskihalkaisijalle, jonka keskelle tehtäisiin pysähdys. Tuolloin hevosen pitäisi seisoa suorassa, mistä tehtäisiin suora siirtyminen raviin ja sama toistettaisiin myös oikeaan kierrokseen. Emil tuntui tänään hyvältä, sillä se kuuntele jokaista antamaani apua ja pyrki toimaan niiden mukaan. Ensimmäinen pysähdys tuli hieman vinoon, sillä painoin enemmän oikealla pohkeella. Seuraavalla keralla pysähtyminen onnistui paremmin ja Emilkin jopa seisoi suorassa! Useiden toistojen jälkeen Johanna antoi seuraavaksi tehtäväksi ratsastaa pääty-ympyrää, jossa tultaisiin nostamaan laukka. Ori nosti helposti vasemman laukan ja jaksoi pitää sitä yllä. Ympyrä yritti muuttua välillä sokeaksi, mutta omalla petraamisella saimme pidettyä sen oikeassa muodossa. Vaihdoimme suunnan oikeaksi ja nostimme uuden laukan, jolloin Emil päätti heittää pienen ilopukin ilmoille. Harvemmin se näin on treenistä innostunut, mikä sai itsenikin vain hymyilemään asialle. Viimeisen noston jälkeen saimme siirtyä ravin kautta käyntiin ja antamaan pitkää ohjaa kiitokseksi hyvästä työstä.

Valmennuksen päätteeksi Johanna neuvoi harjoittelemaan orin kanssa paljon erilaisia siirtymisiä ja pysähdyksiä, jotta sen reaktiokykyä saataisiin parannettua. Olin tunnista niin mielissäni, että hän varmasti tulee valmentamaan meitä myös jatkossakin.

17.12.2015 - päiväkirjamerkintä - kirjoittanut : omistaja
Pari päivää ennen joulua Emil valjastetaan reen eteen ja lähdetään hakemaan meille joulukuusta. Harvemminhan sen näkee valjastettuna, mutta siitä on muotoutunut perheellemme joka vuotinen perinne ja ilman sitä joulu ei tunnu joululta. Tänä vuonna päätimme hakea kuusen paria päivää aikaisemmin, sillä ilma tuntui olevan meille täydellinen - pikkupakkanen ja pieni lumisade ei meitä haitannut. Lapset hakivat innoissaan Emilin tarhastaan, sillä he saisivat laittaa sen tänään ajokuntoon ihan kahdestaan. Olihan se aikakin opettaa kaksi kahdekasan vanhaa tytärtä laittamaan hevosensa itse, sillä jonain päivänä en olisi heitä enää auttamassa. Ori ei ollut moksiskaan, vaikka ympärillään hääräsi kaksi yli innokasta lasta, joille oli opetettu miten hevonen harjataan. Valjaiden laitossa päätin hieman auttaa, sillä se oli näille lapsukaisille aivan uusi asia, mutta näkvithän samalla miten homma hoidetaan.

Valjastamisen jälkeen tytöt taluttivat Emilin pihamaalle, jossa laitoimme reen sen perään. Molemmat juoksivat jo innoissaan reen kyytiin, kuin odottaen joulupukkia. Istuuduin ajurin paikalle ja ori sai luvan lähteä liikkeelle. Jolkuttelimme jonkin matkaa tallitietä pitkin, kunnes käännyimme pienelle metsäpolulle, jossa kesäisin käymme maastoilemassa. Emilillä tuntui olevan energiaa, joten saimme maistaa reen päältä myös ravia. Tyttöjen suupielen nousivat hymyyn kun metsätien varrella olevalla pellolla seisoa kokonainen porotokka. Toinen heistä hihkaisi: -" Äiti, katso kamala määrä poroja! Tulevatko nuokin mukaan hakemaan kuusta?" En voinut kuin pidätellä nauruani ja vastata - "Ei kultapieni, eiköhän niillä ole omatkin jouluaskareet". Tovin kuluttua olimmekin päässeet omalle apajallemme, jossa meidän kuusemme seisoi, se oli kaunis ja tuuhea. Nousin reestä, kaivoin sahan jalkatilastani ja tarvoin läpi hangen, kunnes pääsin kuusen luokse. Aikani sahattua se kaatui kauniisti rekemme viereen, joten pitkää matkaa ei sitä tarvinut raahata perässä. Sidoin kuusen kiinni rekeemme ja lähdimme takaisin kotiin.

Kotimatkalla alkoi jo hämärtää, mutta varmajalkainen Emil ei vähästä hätkähtänyt. Suuremmatkaan narahdukset eivät saaneet sitä villiintymään vaan se pysyi tyynen rauhallisena aina kotipihalle asti. Pihamaalla tytöt saivat hoitaa orin; ottaa varusteet pois sekä antaa sille kunnon harjauksen, olihan tuo tuonut joulun kotiimme. Samaan aikaan raahasin puun olohuoneeseemme, jossa se saisi illan mittaan päälleen upeat koristeet. Näin joulu on saapunut vihdoin meille!

27.11.2015 - Kouluvalmennus; Helppo A - kirjoittanut : Victoria VRL-13322
Tänään valmennettavanani oli Ninni vuonohevosorinsa Emilin kanssa. Työstäisimme ravin tahtia sekä siirtymisiä, ja jossain kohdassa myös hieman avotaivutuksia kaikissa askellajeissa. Ratsukko oli verrytellyt siihen mennessä, kun saavuin maneesille, joten pääsimme saman tien aloittamaan tehtävien parissa.

Emil vaikutti jo heti alussa todella kuuliaiselta sekä miellyttämisen haluiselta oripojalta, jolla oli vielä kaiken lisäksi oikein kivat askeleet. Ratsukko sai aloittaa temponvaihteluita tekemällä. Jokaisella sivulla tuli lisätä vauhtia ja koota ravi uudestaan ennen kulmaa. Emil oli alkuun hieman hidas pohkeelle, eikä Ninni saanut ratsastettua liikettä niin paljon ulos, kuin olisin halunnut. Ninni oli kuitenkin päättäväinen orin kanssa ja sai pian oikein kivoja ravipätkiä alle. Siirryimme näiden ravilisäyksien jälkeen avotaivutuksiin ennen laukkatyöskentelyä, koska Emil vaikutti kyljistään jäykältä. Emil teki taivutuksia kiltisti molempiin suuntiin, eikä ori näyttänyt missään kohtaa tylsistyneeltä tekemiseen. Paikoittain ori käveli taivutuksissa eteenpäin liian hitaasti, mutta Ninni osasi korjata asian huomauttamalla terävästi, että hei nyt liikutaan. Ratsukko sai tehdä avotaivutuksia myös ravissa. Taas Emil hidasteli aina taivutuksen alussa, mutta kyllä sekin korjaantui, kun Ninni muisti aina välillä pistää oriin myös hieman vauhtia. Kun avotaivutukset alkoivat sujua molempiin suuntiin ratsukko, sai tehtäväkseen laukata lävistäjiä laukassa, ja vaihtaa laukan aina lävistäjän keskellä. Nämä sujuivat ratsukolta oikein mallikkaasti ja nyt Emil ylläpiti laukkaansa ja teki sulavat vaihdot, aina kun Ninni pyysi sitä vaihtamaan. Laukkojen jälkeen ratsukon olikin jo aika aloittaa loppuverryttely. Annoin Ninnille vielä yksityiskohtaisempaa palautetta valmennuksesta, ennen kuin poistuin maneesista muiden askareideni pariin.