Kuusenkerkkä

VSN Champion-arvonimi myönnetty 04.07.2016
Champion-arvonimi myönnetty 18.03.2016
kantakirjattu KTK-II-palkinnolle helmikuun tilaisuudessa 2016, pistein 19 + 19 + 19 + 19 = 76p

rotu, sukupuoli:suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus:voikko, 150cm
syntynyt: 13.12.2015- (3v 24.12.2015 ikääntyy satunnaisesti)
painotus ja koulutustaso:kouluratsastus; Vaativa B
rekisterinumero:VH15-018-2530
kasvattaja: Kuuselan tila, evm
omistaja:Ninni H. (VRL-05766)

kuvat © S.H.

Kuusenkerkkä ei koskaan ollut kasvattajansa suunnittelema varsa, eikä kyseisestä yhdistelmästä koskaan sellaista oltu suunniteltukkaan. Kasvattaja ei kuitenkaan raaskinut keskeyttää tamman tiineyttä vaan päästi maailmaan kauniin voikon orin. Reippaan oloinen, mutta jokseenkin ylienerginen orivarsa aiheutti naapuristossa kummastusta oltuaan syntyessään normaalia pienempi. Tämä ei kasvattajaa haitannut, sillä ori näytti muutoin terveeltä. Vieroitusikäisenä varsa tuo outolintu muutti meille aivan synnyinkotinsa naapuriin.

Pian muuton jälkeen ori löysi oman kutsumanimensä, Erkan. Se onkin osoittautunut kohtuu helpoksi tapaukseksi, vaikka onkin ladattu täyteen turhanpäiväistä energiaa. Säännöllinen liikutus on pitänyt sen energiatason kohtuu lukemissa, jolloin arkiset askareetkin ovat sujuneet vaivattomasti. Oria turha yrittää pitää toimettomana montaa päivää, jolloin turhanpäiväinen pöllöily on taattu. Erkka on kaikessa komeudessaan rauhallinen ja helposti hoidettava, joka ei helposti menetä hermojaan. Ori nielee useimmatkin hoitajan tekemät virheet, eikä varmasti huomauta niistä millään tavalla.

Erkka tarvitsee määrätietoisen ja osaavan ratsastajan nousemaan sen selkään, jotta siitä saataisiin kaikki parhaat puolet esiin. Ori tuntuu testaavan jokaisen selkäänsä nousevan, mutta tämä esiintyy pelkällä paikallaan jumittamisella. Päättäväinen ratsastaja onnistuu varmasti saamaan sen liikkeelle, mutta jos kyseessä olisi helposti hermonsa menettävä matkustaja ei työskentelystä tulisi mitään. Erkka omaa kolme hyvää askellajia, joissa kaikissa on erityisen mukava istua. Ori ei anna mitään ilmaiseksi, vaan sen kanssa tulee osata pelata yhteen, jotta se on halukas näyttämään osaamistaan. Se on kaikin puolin mukava ratsu, mikäli sen kanssa osaa toimia oikein.

Hyppääminen ei ole osoittautunut orin parhaimmistoon, sillä se on kovin kömpelö esteiden kanssa. Valitettava hyppytekniikka, yhdistettynä kompuroivaan oriin ei ole perheen pienimpien katseltavaa. Pienemmätkin esteet tullaan ylittämään suurella ilmavaralla, mutta korkeutta nostettaessa on varmaa, että puomit sinkoilevat pitkin kenttää. Erkan kanssa ollaankin tyydytty näyttämään hyppytaitoja ainostaan kotikentällä, jolloin kukaan ei ole näkemässä.

               
i. Ihmeellinen Värifilmi
tprt, 152cm
ii. Toisenlainen Valoshou
prt, 156cm
iii. Vainoharhainen tprt, 156cm
iie. Valohelmi prt, 148cm
ie. Juurilipas
prt, 151cm
iei. Juurihemmo tprt, 153cm
iee. Yönmustalipas tprt, 150cm
e. Kerkän Kasarilapsi
vkk, 149cm
ei. Ketun Vakavanha
vkk, 150cm
eii. Vahamuuli vkk, 153cm
eie. Saarikosmos prt, 150cm
ee. Tuhatkauno
trt, 154cm
eei. Kaunopoika tprt, 157cm
eee. Kahvihaamu trt, 152cm

i. Ihmeellinen Värifilmi on tummanpunarautias 152cm korkea paikallinen suomenhevosori, jonka tulevaisuuteen ei olisi kuulunut ainuttakaan astutusta. Omistaja perhe oli päättänyt ruunata tämän, mutta pari päivää ennen h-hetkeä ori oli päättänyt astua salaa viereisen tarhan nuoren ja hurmaavan tamman. Eihän se mikään toivottu paketti ollut, mutta ei tiineyttä haluttu keskeyttäkkään. Lopulta ori ruunattiin pari viikkoa myöhemmin. Luonteeltaan se on hyväntuulinen, joka teki siitä varsin helppohoitoisen hevosen. Ori oli varsin lupaava kouluratsu, joka tykkäsi tehdä töitä jos sitä osasi ratsastaa oikein. Liian energisyyden vuoksi kisaurasta päätettiin luopua, sillä se ei malttanut pysyä kouluaitojen sisäpuolella.

ii. Toisenlainen Valoshou oli punarautias 156cm korkea ori, joka omasi liiankin suuren egon. Arki tämän hevosen kanssa ei ollut yhtä ruusuilla tanssimista vaan jo pelkkä hoitaminen vaati hoitajalta kovia otteita - mitä se voisi olla sitten selästä käsin? Ilkeä se ei missään nimessä ollut tai no miksi jatkuvaa huomion keskipisteenä olemista voisi mennä kuvailemaan. Huonoimpina päivinään se linttasi hoitajansa seinään tai päätti vetää täydelliset pierupukkilaukat heti alkutunnista. Se omasi luonteeseensa nähden erinomaiset liikkeet, joista sitä enimmäkseen vain ihailtiinkin. Jalostusorina se ei ollut erityisen suosittu, joka varmasti johtui sen "iki-ihanasta" luonteesta.

ie. Juurilipas oli punarautias 151cm korkea tamma, joka omasi kultaisen luonteen. Tuosta herttaisesta hevosesta ei varmasti keneltäkään löytynyt pahaa sanotavaa, sillä se osoittautui myös erinomaiseksi lastenratsuksi. Rauhallisuutensa puolesta sitä ei voinut kuvailla laiskaksi, sillä virtaa kyllä löytyi, mikäli osasi kaivaa oikeasta kohtaa. Tamma kilpaili tasaisella menestyksellä kouluratsastuksessa, jonka lomassa kyyditti omistajaperheen lapsia. Hevosesta jouduttiin kuitenkin luopumaan perheen isän saadessa uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta eivätkä varat enää riittäneet hevosen pitoon - niimpä se myytiin viereisen kylän siitostallille. Juurilipas oli mitä täydellisin siitostamma, sillä se huolehti jokaisesta jälkeläisestään aina niiden vieroitukseen asti.

e. Kerkän Kasarilapsi on syntyperäinen lappalainen, joka on aikamoinen pellehermanni. Tavalliset karsinoiden salvat eivät tammaa kauaa pidätelleet, jonka myötä jouduttiin pohtimaan parempaa vaihtoehtoa oven sulkemiseen - lopulta ovi jouduttiin köyttämään usella riimunnarulla kiinni. Voikon värityksen omaava melkein pienhevosen mittoihin jäänyt tamma, joka onnistui varsomaan yhden vahingon maailmaan. Pienessä kyläpahasessa juttu "vahinko astumisesta" on paisunut moneen kertaan tai sitä on haluttu omatoimisesti muuttaa - ainahan joikaavia juoruakkoja löytyy varsinkin lapista! Selästä käsin tamma on miellyttävä ja luottamisen arvoinen ratsu, jonka liikkeet ovat sulavaliikkeisiä. Kilparadoilla harvoin tavattu tapaus ei ole ennättänyt mukaan palkintojen metsästykseen, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa.

ei. Ketun Vakavanha oli erityisen laiska tai jokseenkin saamaton ori. Se hurmasi hoitajansa herrasmiesmäisyydellään, mutta karutotuus paljastui vasta selkään noustessa. Useampi päreensä polttanut ratsastaja on heittänyt orin kanssa pyyhkeen kehään jo ensimmäisellä yrittämällä, vaikka parhaiten asiasta selvittäisiin periksiantamattomuudella. Kova hermoisen ratsastajan alla tarvittiin roimasti tahdonvoimaa saadakseen orin liikkumaan eteen jotenkin päin järkevästi. Hurjalla työtuntimäärällä oli oma vaikutuksensa hevoseen, sillä siitä muovautui hyvin liikkuva ja potenttiaalinen ratsu, mitä ensivaikutelma ei kuvastanut. Ori ei saanut jalostuksessa suosiota osakseen, sillä se jätti maailmaan ainoastaan kaksi varsaa. Eläkeputkesta hevonen ehti vain unelmoida, sillä se jouduttiin päästämään vihreämmille laitumille 16-vuoden iässä pahan ähkyn seurauksena.

ee. Tuhatkauno on varmasti tuttu nimi Tintin seikkailuista, vaikka tamma itsessään ei liity sarjaan millään tavalla. Ilkikurisen luonteen omaava tummanrautias tamma ei tuntunut olevan kenenkään mieleen, sillä se oli ottanut tehtäväkseen ikuistaa tekareidensa jäljet lähestulkoon jokaisen käsivarteen. Hoitajan persausta koristava kavionjälki ei ollut mitenkään uutta, kun kyseessä oli Tuhatkauno - tältä voi odottaa melkeimpä mitä vain. Ratsuna se oli erityisen herkkä, joka ei tullut toimeen kovakätisen ratsastajan kanssa, jolloin pukkihyppelyt astuivat kuvioihin. Tamman kanssa täytyi vaalia pehmeää kättä, jotta yhteistyö puhkesi kukkaan. Sen sisimmässä asui kouluratsu, joka täytyi osata kaivaa esiin. Tamma varsoi elämänsä aikana yhden jälkeläisen, sillä menehtyi pian varsomisen tuomiin komplikaatioihin.

Jälkikasvu

Kuusenkerkkä ei ole enää käytettävissä jalostukseen! - jälkeläisiä 8, joista oreja 5 ja tammoja 3.

s. 27.12.2015 o. Harmonian Lapponia e. Viimatar -
s. 01.01.2016 o. Seljasaaren Kuu e. Karelia -
s. 17.01.2016 o. Vaniman Kuusnelonen e. Eskimiitti Ch, KTK-II, KRJ-I, SV-II
s. 14.02.2016 o. Utusaaren Untamo e. Aadan Auroora
s. 26.06.2016 t. Agrologi e. Toivon Pilkahdus -
s. 02.08.2016 t. Varismäen Lumous e. Sulosoihtu -
s. 14.08.2016 o. Hortensian Salmiakkiritari e. Salmiakkikuningatar SV-II, KV-II
s. 28.08.2016 t. Huvitutin Kukkurukuu e. Lööperin Brita -

Kilpailukalenteri

Näyttelytulokset
29.06.2016 VSN, Harmonia, suomenhevosorit - SW4 (tuomari : dookie)
20.05.2016 VSN, Hervannan Oriasema, suomenhevosorit - RCH (tuomari : dookie)
07.02.2016 VSN, Harmonia, suomenhevosorit - SW4 (tuomari: dookie)

30.03.2016 NJ, Rosenhof, suomenhevosorit - irtoSERT, 03/12 (tuomari : Kati)
11.01.2016 NJ, Korpilampi, suomenhevoset - irtoSERT, 04/12 (tuomari : Taija)
10.01.2016 NJ, Kisakeskus Bailador, suomenhevosorit - irtoSERT, 05/12 (tuomari : Welby)

43 KRJ-sijoitusta, joista voittoja 6
29.12.2015 KRJ, Liljalehdon Tila, Vaativa B - 06/40
31.12.2015 KRJ, Ketunpolku, Vaativa B - 02/30
31.12.2015 KRJ, Special Team, Vaativa B - 02/30
01.01.2016 KRJ, Liljalehdon Tila, Vaativa B - 03/40
01.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Vaativa B - 05/30
02.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Vaativa B - 02/30
02.01.2016 KRJ, Yorca Warmbloods, Vaativa B - 05/30
02.01.2016 KRJ, Fiktio, Vaativa B - 02/40
03.01.2016 KRJ, Evenstar Warmbloods, Vaativa B - 02/30
03.01.2016 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 02/30
04.01.2016 KRJ, Liljalehdon Tila, Vaativa B - 04/40
04.01.2016 KRJ, Fiktio, Vaativa B - 04/30
04.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 04/30
05.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 03/30
05.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Vaativa B - 03/30
05.01.2016 KRJ, Viisikko, Vaativa B - 04/30
06.01.2016 KRJ, Liljalehdon Tila, Vaativa B - 04/40
06.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Vaativa B - 05/30
08.01.2016 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 01/30
08.01.2016 KRJ, Yorca Warmbloods, Vaativa B - 04/30
08.01.2016 KRJ, Yorca Warmbloods, Vaativa B - 02/30
09.01.2016 KRJ, Fiktio, Vaativa B - 01/30

09.01.2016 KRJ, Yorca Warmbloods, Vaativa B - 05/30
09.01.2016 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 02/30
09.01.2016 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 04/30
10.01.2016 KRJ, Fiktio, Vaativa B - 03/30
10.01.2016 KRJ, Fiktio, Vaativa B - 02/40
10.01.2016 KRJ, Viehättävä, Vaativa B - 01/50
10.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Vaativa B - 04/30
12.01.2016 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 02/30
15.01.2016 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 06/30
15.01.2016 KRJ, Fiktio, Vaativa B - 03/40
15.01.2016 KRJ, Fiktio, Vaativa B - 01/30
15.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 02/30
16.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 02/30
17.01.2016 KRJ, Fiktio, Vaativa B - 03/40
17.01.2016 KRJ, Fiktio, Vaativa B - 01/30
19.01.2016 KRJ, Fiktio, Vaativa B - 01/40
22.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 05/30
23.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 04/30
25.01.2016 KRJ, Ruuti, Vaativa B - 06/40
27.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 05/30
31.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 03/30

Päiväkirjamerkinnät & valmennukset

03.03.2016 - Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut : Eilwen
Hurautin autolla Hervannan oriaseman pihaan. Ei, tällä kertaa yritin pitää mieleni poissa komeista oreista joista jokainen olisi oiva sulho omille tammoilleni, vaan tällä kertaa olin tulossa hevosten hierontahommiin. Astelin kauniiseen talliin, jossa ilmoitustaululla oli lappu. "Hei Eilwen, en päässyt paikalle, joten jätin tämän lapun. Voitko ottaa ensimmäisenä Kuusenkerkän? Yritän ehtiä paikalle ennen seuraavaa hevosta, mutta jos ei näy eikä kuulu käy pullakahvilla odotellessasi. Terveisin NinniH" Mikäs siinä, ajattelin. Kävelin tallin ympäri löytääkseni hierottavani. Kuulin ystävällisen hörinän, ja samassa huomasinkin orin nimen ovessa. Menin karsinaan, jossa ensimmäisenä ori kävi nuuhkimassa taskuni. Talutin Erkaksi kutsutun orin käytävälle ja kiinnitin kahtapuolen.

Aloitin hieronnan orin kaulasta. Kaulalihakset eivät olleet juurikaan jumissa, mutta niiden hierominen rauhoitti häsläävää hevosta sen verran, että pystyin siirtyä seuraavaan kohtaan. Hieroin orin niskaa, joka tuntui olevan hiukan jumissa. Vartin hierottuani orin niskaa, se alkoi tuntua pehmeältä ja jumit tuntuivat auenneen. Siirryin seuraavaksi lapaan. Tiesin orilla olevan laajat liikkeet, ja arvelin orin lavan olevan melko kovilla. Yllätyin kuitenkin, sillä lavassa ei ollut juurikaan vikaa. Pari kireää kohtaa löysin, mutta nekin laukesivat nopsasti. Lavasta jatkoin koti etujalkoja, jotka ovat usein hyvin etupainoisilla suomenhevosilla kovan rasituksen alla. Erkka on kuitenkin hyvärakenteinen, eikä kovin etupainoinen. Hieroin jalkoja kuitenkin hartaudella kauan, sillä vaikkei niissä tuntunut mitään kovin ihmeellistä, on jalkojen terveys kuitenkin ehdottoman tärkeä.

Jalkojen ollessa kunnossa, siirryin selkään. Selkäkin tuntui hyvälle, mutta ristiselkään päästessäni ori alkoi luimia, potkia ja viuhtoa hännällään. On hyvin yleistä, että hevosilla on ristiselässä lihasongelmia, johtuen yleensä epäsopivasta satulasta. Hieroin ristiselkää oikein kauan, jottei se jäisi lainkaan kesken. Käteni alkoivat jo väsyä, kun ori vain jatkoi kivun ilmaisemista. Pikkuhiljaa reaktiot kuitenkin vähenivät, ja lopulta loppuivat. Siirryin takaosaan, josta ei löytynyt sen suurempia jumeja. Takajalatkin olivat hyvät, mutta etujalkojen tapaan hieroin nekin huolella läpi. Tässä vaiheessa ori torkkui täysin rentona käytävällä. NinniH saapui paikalle. – Mitä ihmeitä sä oot tehnyt, ei oo koskaan lerppunut toi noin rentona!

01.03.2016 - Kouluvalmennus : Vaativa B - kirjoittanut : Eilwen
Tuulisena kevätpäivänä ajelin rauhassa kohti Hervannan oriasemaa. Siellä NinniH odotti komeaakin komeamman Erkka-orin kanssa. Pihaan saapuessani näin kentällä vilahduksen voikosta ratsusta. NinniH juoksutti oria, jolla tuntui pukkien koosta päätellen ollen energiaa. – Meillä oli eilen vapaapäivä, ja aattelin etten mä ihan heti muksahda alas tuolta! NinniH naureskeli.

Hän irroitti liinan ja kipusi selkään. – Voidaan aloittaa varmaan saman tien? Otetaan ekana käyntiä. Erkka otti erittäin laadukkaita käyntiaskelia. – Kokoa sitä vähän lisää, se kulkee nyt tosi pitkänä. NinniH oli selkeästi ratsastanut paljon tätä energistä oria, sillä samalla sekunnilla kun NinniH alkoi työstää oria, se alkoi pelleillä silkkaa energisyyttään. NinniH korjasi kuitenkin hienosti, ja ori nosti niskaansa, käyttäen myös selkäänsä. Sen takajalat polkivat sopivasti alleen. – Ai hei mä taidankin lähteä kun teillä sujuu ilman muakin noin hyvin! Mitä mä täällä teen katselemassa. – Voi kun näkisit meidät joskus, tää on ihan meidän huippuhetkiä. – Okei, no ettei tää nyt mene ihan läskiksi niin otetaas ravia. Olin aatellut teille vähän puomijuttuja, että jos jalat nousis mutta eipä noiden tuosta tarvii nousta yhtään enempää! Eli jää tähän päätyyn, otetaan vähän siirtymisiä. Haetaan sellasta täydellistä siirtymistä, meidän tapauksessa siis rauhallista ja sulavaa liikettä. NinniH nosti ravin, joka oli enemmän syöksähdys eteen kuin kaunis siirtyminen. – Joo tota mä vähän odotinkin. Anna selkeästi pienempi pohjeapu, ja ota ohjalla pikkusen vastaan. NinniH teki työtä käskettyä ja tuloksena oli hallittu ja sulava siirtyminen. – Vau toi oli hyvä! Ota pikkupätkä ravia, koita saada se pysymään tossa muodossa, se on nyt tosi hyvä. NinniH ravasi kierroksen ja orilla tuntui olevan hauskaa itsensä kanssa. Käyntiin siirtymisessä ori heitti päätään, niin että kuola roiskui ympäriinsä.

Nosta nyt laukka ihan yhtä sujuvasti kuin äsken ravikin nousi. NinniH antoi höyhenenkevyet laukka-avut ja Erkka nosti keinuvan, silti tasaisen laukan. – Käytä ihan pikkuisen ulkopohjetta, että se polkee paremmin alleen! hihkuin innosta. Käytä koko kenttää! Voikko ori oli satumaisen kaunis laukatessaan kenttää ympäri – ja se taisi tietää sen itsekin. Erkka pärski tyytyväisenä, kun pyysin NinniHä hidastamaan. – Tää tais nyt olla vaan tällainen hyvän mielen valkka, teillä meni tosi hyvin. Lopetetaan tähän, kun tuo laukka sujui niin hyvin, ota ravia vähän pidemmillä ohjilla, että se saa venyä kunnolla. Käy vaikka maastossa kävelemässä lopuksi.

26.02.2016 - Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut : Sylttis
Samaan päivään mahtui paljon sillä olin aamupäivällä saapunut pullakahville Ninni luokse ja joutunut tallihommiin. Nyt sain toisenkin tehtävän voikon orin kanssa ja se kaikki tulisi suorittaa yksin. Erkaksi kutsuttu voikko ori katseli minua tarhastaan korvat höröllä ihmetellen uutta tulijaa. Tarkoituksena olisi pyydystää Erkka, viedä talliin ja hoitaa se ratsastuskuntoon. Päivä alkoi hienosti, hyvin erilaisesti mihin oli tottunut, mutta toisaalta kuka kieltäytyisi kun käskytetään ohimennen kiireessä, kun sana ei ei kerkeä kuulua ohihuutavan korviin. Asia selvä, ei muuta kuin riimunnaru kouraan ja menoksi.

Erkka oli lievästi sanottuna erimieltä lähteä matkaani tallille. Maarittelin oria tarhan portin luota ja ori käänsi minulle vain takapuolen silmäillen minua. Kekkasin tarhan lähistöllä olevat heinäkärryt, josta nappasin tupon heinää. Erkka meni halpaan samantien ja tuli kiltisti luokseni kutsuttaessa. Mokoma possu -totesin orille ja kiinnitin riimunnarun päitsiin. Matka tallille meni erinomaisesti, mutta kaikkea voi vielä tapahtua. Tallissa oli hiljaista, joten päätin laittaa Erkan sopivasti keskelle käytävää molemminpuolin kiinni. Harjalaatikon kävin hakemassa varustehuoneesta ja samaan syliin mahtui varusteet. Ihmettelin tässä vaiheessa miksi hevosalan ihmisille ei olla luotu kolmatta kättä sillä sille olisi aina käyttöä. Harjaaminen meni erinomaisesti sillä Erkka vain seuraili sivusilmällä mitä teen ja pääosin tuijotteli tallikäytävällä liikkuvaa henkilökuntaa, joka vaikutti kiireiseltä. Juttelin orille mukavia siinä samalla, kun kumisuka irrotti pinkeimmätkin liat ja dandy viimeisteli irronneen lian lattialle. Kaviotkin Erkka suostui nostamaan nätisti eikä viimeistelyharjaus pölysukalla ollut harmi orille. Satuloinnissa Erkka näki harmia ja hieman luimautteli minulle muka uhkaavaan sävyyn. Naureskelin ja laskin satulan orin selkään. Vyötä laitettaessa taisi orittaa yrittää pullistelua, mutta turhaan. Suitsien laittoon en kerennyt, kun Ninni saapui jo talliin ja nappasi suitset koukusta ja puki ne orille. Ninnin oli määrä mennä ratsastamaan Erkalla ja tulin maneesiin seuraamaan miten kaksikolla menee. Ninni lupasi, että sen jälkeen palataan pullakahvien ääreen.

05.02.2016 - Kouluvalmennus : Vaativa B - kirjoittanut : Minja E.
Jälleen Ninnin luona, tällä kertaa tosin muulla kun astutusasialla – nimittäin valmentamassa naista ja tämän suomenhevosori Erkkaa. Ensivaikutelma Erkasta oli positiinen ja herra näytti toimivan ilman mitään jupinoita Ninnin ohjeiden mukaisesti. Seurailin parin verryttelyitä puuttumatta niihin sen kummemmin ja kun naikkonen viimein ilmoitti, että alkuverkat on nyt suoritettu pääsimme aloittelemaan. Olin suunnitellut parille ihan perinteisiä pohkeenväistöjä, sillä mielestäni kyseistä liikettä oli ihan hyvä hioa aina silloin tällöin, vaikka se perusasioihin kuuluikin. Pettymys tuntui olevan melkoinen kun viimeisiä suorituksia vietiin, sillä pääsin huomauttamaan ja ohjeistamaan Ninniä vain yhden kerran koko valmennuksen aikana. Ja sekin pääosin Ninnin hieman valahtaneesta ryhdistä. Loppujen lopuksi suoritukset tuntui olevan jo niin loppuun hiottuja, että annoin hyvin mielin parille luvan aloitella loppuverryttelyt.

19.01.2016 - päiväkirjamerkintä - kirjoittanut : ratsuttaja Aina
Saapuessani ensimmäistä kertaa Hervantaan kypärä kädessäni jännitin ensimmäistä ratsastettavaa hevosta suuresti. Käsiini oli kuitenkin luotettu satumaisen komea Kuusenkerkkä, joka oli jo valmiiksi varustettu. Noustuani tämän selkään Ninni pyysi olemaan erityisen määrätietoinen, ellen halunnut seistä hevosen kanssa kovassa pakkasessa. Ensimmäisistä pyynnöistäni Erkka ei hievahtanutkaan, vaan jouduin pyytämään sitä useaan otteeseen liikkeelle. Kun Erkka vihdoin lähti kävelemään reippain askelin eteen kehuin sitä reilusti, mutta jatkoin apujen antamista.

Vaikka alkuverryttelyt olivat sujuneet hieman tahmeasti oriin jumitellessa, oli se huomannut, etten hevillä luovuta ja rupesi kuuntelemaan antamiani apuja. Ninni nauroi yhä kentän reunalla, kun olin henkäissyt ihastuksesta Erkan ravatessa. Kun hevonen oli verrytelty myös laukassa, uskalsin aloittaa ensimmäiset harjoitukset. Taivutin Erkkaa ensin pohkeenväistöön, jonka kouluhevonen taitoi sulavasti ja pienin avuin, itseään kannatellen ja takapäätään käyttäen. Koska pohkeen herra väisti noin sulavasti, uskalsin Ninnin valvovan silmän alla kokeilla samaa ravissa.

En voinut kuin nauraa innostuksesta ja yllätyksestä, kun ori ei edes epäröinyt uutta ratsastajaa selässään! Ja vaikka näin olikin, meinasi minullekin tulla kuuma moisesta työskentelystä. Tein oriilla loppuun vielä muutaman laukkavoltin ja pitkillä sivuilla kokosin laukkaa muutamaan otteeseen, jonka jälkeen haikein mielin laskeuduin ja kävelytin komeaa voikkoa oria maasta loppukäynneiksi.

18.12.2015 - päiväkirjamerkintä - kirjoittanut : omistaja
Kuusenkerkkä muutti meille naapuritallista, jossa kasvatettiin suomenhevosia. Tallin isäntä ei ollut suunnitellut loppuvuodelle ainuttakaan varsaa, mutta vahinko oli päässyt käymään. Yksi tallin oreista oli onnistunut livistämään nuoren tammaan tarhaan ja näin yksi ei toivuttu varsa oli saatettu alulle. Isäntä ei tuntunut olevan kovin tyytyväinen tilanteeseen, mutta ei tahtonut tamman tiineyttä keskeyttääkkään vaan antoi tämän varsoa kauniin voikon värisen orivarsan. Kuultuani tuosta kauniista olennosta ajoin kaasupohjassa tallin pihaan tuota ihmettä katsomaan. Herra oli kovin mielissään minut nähdessään, sillä tiesi että innostun uusista hevosista kovin helposti. Tässä hän oli täysin oikeassa, sillä heti varsan nähtyäni oli varma, että se tulisi muuttamaan meille heti vieroituksen jälkeen ja näin kävi!