palkittu YLA1-palkinnolle helmikuun tilaisuudessa 2016, pistein 35,5 + 27 + 17 + 15 + 4 = 98,5p.
palkittu SLA-II-palkinnolle helmikuun tilaisuudessa 2016, pistein 13 + 21 + 22 + 20 + 13 = 89p.
kantakirjattu KTK-II-palkinnolle helmikuun tilaisuudessa 2016, pistein 17 + 19 + 20 + 17 = 73p.
palkittu KRJ-I-palkinnolle helmikuun uusintatilaisuudessa 2016, pistein 8 + 41 + 20 + 20 + 15 = 104 p.

rotu, sukupuoli:suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus:punarautias, 157cm
syntynyt:10.03.2014 - (3v 20.08.2014, 8v 15.11.2015 ikääntyy satunnaisesti)
painotus ja koulutustaso:kouluratsastus; Vaativa B
rekisterinumero:VH15-018-2352
kasvattaja: Sinikummun talli, evm
omistaja:Ninni H. (VRL-05766)

kuvat © S.H.

Sinikummun Taapero syntyi pienelle maalaistallille, joka sijaitsi Pohjois-Pohjanmaalla lähellä Oulua. Naapuritallin ori oli päässyt karkaamaan tarhastaan ja oli päättänyt astua Sinikummun tallin tamman, Home-Omenaisen. Isäntäväen mielestä varsan ei pitäisi saada saapua tähän maailmaan, mutta orin omistaja onnistui muuttamaan ajatukset varsan tulosta, sillä ainahan sen voisi myydä. Varsasta ei odotettu kovinkaan suurta tähteä, mutta osoittautuikin hyvä liikkeiseksi orivarsaksi, josta voisi löytyä potenttiaalia tulevaisuuden kouluradoille. Omistajat olivat varsan kyvyistä huolimatta päättäneet luopua siitä, sillä tallissa oli tilanpuutetta. Niin kävi, että ori päätyi 3-vuotiaana muuttamaan Pohjois-Lappiin tasokkaalle oriasemalle, jossa siitä koulutettiin oiva kilparatsu.

Napero tuo oreistamme pirullisin, mutta ulkonäöllisesti lumoavin, joka saa päänahkani täyttymään harmaista hiuksista. Mitä sitä hevosta syyttämään, sillä itsehän olen käteni tähän tummanrautiaaseen oriin sotkenut. Kaikesta tästä huolimatta se ei ole pahansuopa vaan pikemminkin hidasälyinen, jolle pitää kaikki vääntää rautalangasta. Naperon kanssa joutuu tekemään töitä selkä märkänä, jotta asiat saa taottua sen korvien väliin. Maastakäsin katsottuna se on varsin helppohoitoinen, sillä se ei nosta meteliä harjauksen tai varustamisen suhteen.

Hoitotilanteissa Naperon kanssa ei tarvitse olla varuillaan, vaikka ori onkin. Se ottaa niin uudet kuin vanhatkin tilanteet rauhallisesti, eikä varsinaisesti omaa minkäänlaisia huonoja käytöstapoja. Tässä onkin syy, miksi itse vietän mieluusti Naperon kanssa aikaa pesukarsinassa, jossa se on yksi helpoimmista hevosistani. Harjaustilanteet sujuvat aina varsin mukavasti. Orin mielestä nopeat harjaukset ovat mukavampia kuin tunneiksi vierähtäneet hivelytuokiot, jolloin tympääntyy ja lattian kuopiminen voi olla taattu. Ikinä se ei ole käyttänyt hampaitaan puremiseen tai kavioitaan potkimiseen, joten päänharjaus ja kavioiden puhdistaminen ei ole normaalia haasteellisempaa. Varustaminen sujuu mutkattomasti, jos vain tietää mitä tekee. Osaamaton varustaja voi saada Naperon hermostumaan, joka jää miettimään jokaisen varusteen kohdalle: mihinkä se tämä tulikaan ja miten? Nopea ja sujuva varustaminen on orin kanssa paljon parempi vaihtoehto, sillä se ei ehdi menettää hermojaan.

Ratsastajalla, joka orin selkään nyt nouseekaan pitää olla kärsivällisyyttä ja mielellään paljon! Napero ei lukeudu helposti ratsastettaviin hevosiin vaan päin vastoin, sen kanssa pitää tehdä töitä niskalimassa, jotta liikehdintä näyttäisi kutakuinkin hyvältä. Se ei testaa ratsastajaansa vaan olettaa tämän tietävän mitä on tasantarkkaan tekemässä. Alkuverryttelyssä se kulkee nihkeästi eteen, joten pienet herättelyliikkeet eivät olisi pahitteeksi. Nopeilla käännöksillä, volteilla, pysähdyksillä ja suunnan vaihdoilla saa paljon ihmeitä aikaan. Naperoa saa alkuun jatkuvasti potkia liikkumaan eteen, mutta herättyään tähän päivään se kulkee täysin omalla moottorillaan. Osaavan ratsastajan alla se kulkee todella kauniisti ja ilmavasti eteenpäin ja pyrkii toimimaan annetuilla avuilla, mutta aina näin ei ole. Huonosti annetut avut voivat mennä ohi korvien, jolloin ori ei varmastikkaan ymmärtänyt mitä tämän olisi pitänytkään tehdä ja rata on pilalla. Tarkat ja pehmeät avut menevät paremmin Naperon korvien väliin, jolloin suorituskin voi hyvällä tuurilla onnistua. Notkean runkonsa ansiosta ori taipuu pienemmillekkin volteille ja käännöksille.

Kilpailualueella Napero on varsinainen villipytty, joten se osaa ottaa asian kylmän rauhallisesti, vaikka olisi kyse uudesta tai vanhasta paikasta. Alueella liikkuvat muut hevoset saavat mennä omia menojaan. luulisi, että orin mielenkiinnon herättäisivät ohitse kulkevat tammat, mutta eivät nekään. Lämmittelyssä ratsastajan on otettava hevosesta kaikki irti, jotta se kykenisi näyttämään parhaat puolensa tuomaristolle. Huonosti verkattuna ori on tahmea, jolloin saatava pistemääräkin on pienempi. Kilparadalla se pyrkii tekemään parhaansa, mutta suurin osa on kiinni ratsastajasta ja tämän annetuista avuista.

i. Niemelän Teatroni
tprt, 158cm
ii. Ron-Ron-Ronkeli
trt, 146cm
iii. Kelokummun Hilleri prt, 150cm
iie. Rosamunda trt, 148cm
ie. Hurjanhauska Tettiina
vrt, 153cm
iei. Inkerin Föönäri vprt, 157cm
iee. Närppinokka tprt, 154cm
e. Home-Omeinainen
vrt, 156cm
ei. Neptunuksen Järkipää
prt, 158cm
eii. Järjenjättiläinen vprt, 154cm
eie. Nepparilla tprt, 159cm
ee. Kuutamoakka
tprt, 155cm
eei. Täyskuukkeliukko tprt, 153cm
eee. Pimeänoita vprt, 156cm

i. Niemelän Teatroni on tavallinen pulliainen, jonka isäntäväki päätti jättää sen talliinsa seisomaan kuin odottamaan uutta tilaisuutta. Jämäkän rakenteen omaavana se oli käypä kaveri maatilan peltotöihin, jossa hyvä hevonen meni hukkaan. Sukulaistytön ratsastamana ori suoraansanottuna upea ilmestys, se liikkui kevyesti eteen ja omasi kolme hyvää askellajia. Lopulta tilan isäntä teki hyvän valinnan ja antoi tuon hevosen ennakkoperintönä sitä ratsastaneelle tytölle. Viimeinkin Teatroni pääsi arvoiseensa kotiin, jossa sen osaamisesta tiedettiin. Tyttö pääsikin seuraavana vuonna starttaamaan muutamissa koululuokissa, mikä oli suorasanainen menestys! Tuo vuosi jäi kuitenkin orille lyhyeksi, sillä se menehtyi äkillisesti ähkyyn, mutta oli ehtinyt nuoruusvuosinaan jättää maailmaan yhden jälkeläisen.

ii. Ron-Ron-Ronkeli syntyi lapin pohjoisimmassa kolkassa, siellä missä saamelaiset asustavat. Ori kasvoi pienessä kyläpahasessa, josta se myytiin etelämmäs, sillä perheen isännän viinahammasta oli alkanut kolottamaan. Uudessa kodissaan se sai ratsukoulutuksen, jonka myötä pääsi kokeilemaan onneaan pienissä kouluratsastuskilpailuissa, joissa sijoittui kolmen parhaan joukkoon. Omistaja oli niin innoissaan, että jatkoi kilpailemista aina aluetasolle saakka, jonka jälkeen ori sai jäädä toimittamaan siitosorin virkaa. Ihmetykseksi kysyntä oli vähäistä, eikä tiineitä tammoja saatu kuin viisi, joista kolme onnistui varsomaan terveen varsan. Ori laukkausi taivaslaitumille kunnioitettavan 23-vuoden ikäisenä.

iii. Kielokummun Hilleri oli varsin kovapäinen otus, sillä se osasi järjestää hankaluuksia niin omistajalleen kuin hoitajalleen. Pohjoisimmassa suomessa asustanut hevonen oli verrattavissa perus lappalaiseen, joka osasi tarvittaessa noitua muut maan alle - ärsyttävällä olemuksellaan. Luonteestaan huolimatta siitä oli kuoriutunut hieno kouluratsu, joka starttasi useissa vaativan tason luokissa. Useiden menestyneiden kisakausien jälkeen se jäi toimittamaan siitosorin virkaa, jolloin astui muutamia paikallisen kylän tammoja. Syntyneitä varsoja saatiin maailmaan vajaa kymmenen. Hilleri jouduttiin päästämään vihreämmille laitumille kunnioitettavan 24-vuoden iässä, sillä vanhuus oli tehnyt tekosensa.

iie. Rosamunda ei ole peruna, vaikka olisi olisi ollut siihen hyvin verrattavissa. Paksu runkoinen tamma herätti pienellä kylällä ihmetystä, sillä kukaan ei ollut ennen nähnyt yhtä "tukevaa" suomenhevosta. Se saikin nopeasti lempinimen; Paksukainen, jolla se tunnetaan edelleen tuossa pienessä kyläpahasessa. Tamma asui koko elämänsä kasvattajansa luona, jossa toimi pääasiassa työhevosena, vaikka siinä olisi ollut potenttiaalia myös kouluradoille. Ensimmäisen varsan se saattoi maailmaan kuusivuotiaana, joka valitettavasti jäi myös viimeiseksi. Tamma loukkaantui pahasti toisen hevosen potkaistua sitä takajalkaan, jonka todettiin murtuneen. Tapahtuneen seurauksena se päätettiin päästää tuskistaan, mutta hevonen on jäänyt omistajien kuin kyläläisten muistoihin lempeän luonteensa kuin muhkeutensa kautta.

ie. Hurjanhauska Tettiina oli täysin nimensä veroinen tamma, sillä sen hullunkurinen luonne ei jättänyt ketään kylmäksi. Kasvattajansa sanoman mukaan tamma oli aina se, joka onnistui karkaamaan karsinastaan ja livistämään naapuriin porkkanavarkaisiin. Se saikin viettää koko ikänsä synnyinkodissaan, jossa siitä koulutettiin tasokas kouluhevonen. Tamma kilpaili useana vuonna välillä menestyen, kuin sijoittuen vähän huonomminkin. Neljäs kisakausi jäi sen viimeiseksi, sillä jalat alkoivat vaivaamaan niin pahasti, että siitä ei ollut kuin enään siitostammaksi. Tamma varsoi monta hienoa varsaa ja rakasti niitä viimeiseen asti, kunnes viimeinen tiineys oli kohtalokas, jolloin varsa sekä emä menehtyivät.

iei. Inkerin Föönäri on legenda jo pelkän nimensä osalta, johon kasvattaja sai idean kotimaisesta elokuvasta Rare Exportsista. Kukaan tuikitavallinen suomenhevoskasvattaja ei välttämättä nimestä tykkää, mutta joidenkin mielestä se on varsin hauska ilmestys. Föönäriksi ristitty ori omasi säyseän luonteen ja kykeni tulemaan toimeen lähestulkoon jokaisen kanssa. Hevonen pääsi näyttämään kykyjään paikallisissa pikkukisoissa, mutta kukaan ei ollut kyvykäs viemään sitä suuremmille kentille. Vuosien aikana ori oli saanut viettää harrastehevosen elämää, jonka aikana sai jättää maailmaan kaksi varsaa ennen kuin se ruunattiin 15-vuoden iässä. Vielä tänäkin päivänä hevonen asustaa kasvattajansa hellässä huomassa viettäen rattoisia eläkepäiviä.

iee. Närppinokka sai nimensä puhtaasti olemuksestaan, sillä nirppanokkainen tamma ei tuntunut olevan kenenkään mieleen. Hevosen kanssa pärjäsikin vain määrätietoinen ihminen, joka osasi vetää oikeista naruista, oikeaan aikaan. Luonteestaan huolimatta se pääsi näyttämään osaamistaan kouluradoilla, jossa menestyikin odotettua paremmin. Hyvä liikkeisenä tammana, se herätti ihastusta paikallisten kasvattajien keskuudessa - mikä teki siitä kysytyn siitostamman. Tamma varsoikin viisi kertaa ja kykeni huolehtimaan jälkeläisensä hienosti alusta loppuun. Närppinokka nukkui pois karsinassaan kunnioitettavan 23-vuoden iässä.

e. Home-Omenainen, jonka nimi oli jonkun tyhmä päähänpistos. Kasvattaja oli jostain saanut päähän, että tuo tamma oli kuin mätäomena, josta sai nimensäkkin. Todellisuudessa tuo vaaleanrautias tamma oli sympaattinen ja rauhallinen, jonka kanssa pärjäsi kuka vain. Se jäikin synnyinkotiinsa kasvamaan ja myöhemmässä vaiheessa pääsi kokeilemaan kilpahevosenuraa kouluratsastuksessa, mutta starttasi myös muutamissa esteluokissa. Tamma keräsikin useita sijoituksia Vaativa B -tasolta, joista kasvattaja sai olla ylpeä. Kisauran päätyttyä se siirtyi siitokseen ja varsoikin kaksi hienoa jälkeläistä.

ei. Neptunuksen Järkipää oli kovin jääräpäinen ori, jonka kanssa joutui vääntämään kättä jokaisesta asiasta. Hankalan olemuksensa takia, se myytiin kasvattajansa toimesta kenttäratsastajalle, joka luuli pärjäävänsä sen kanssa - Toisin kävi. Parin kuukauden kuluttua hevonen oli taas vaihtanut kotia, jossa oli enemmän kokemusta haastavista hevosista. Kovapäinen omistaja onnistui leipomaan orista kansallisentason kouluhevosen, mikäli oli aikamoinen saavutus. Upea liikkeinen ori toimi erinomaisesti omistajansa alla, eikä kenelläkään muulla ollut sen satulaan mitään asiaa. Pitkän kisauran tehneenä omistaja oli päättänyt sen myydä paikalliselle suomenhevoskasvattaja jalostusoriksi, jossa saisi viettää viimeiset vuotensa. Ori onkin jättänyt jälkeensä noin 100 jälkeläistä.

eei. Järjenjättiläinen ei nimensä puolesta ollut suurikokoinen hevonen, mutta sitäkin tampiompi tapaus. Orille joutui monet asiat vääntämään puhtaasti rautalangasta, mikäli sen kanssa tahtoi edetä kisauralla. Vähä-älyisyydestään huolimatta se pärjäsi kohtalaisesti aluetason koulukentillä, joista saatiin usein myös kotiin tuomisia. Kolmen täyden kisakauden jälkeen hevonen päätettiin päästää eläkkeelle, vaikka ikänsä puolesta olisi voinut vielä jatkaa kisaamista muutaman kauden verran. Ori astui muutaman omistajan ystävän tamman, joten maailmaan saatettiin kaksi hienoa jälkeläistä. Järjenjättiläiselle jouduttiin jättämään hyvästit 25-vuoden iässä, jolloin sen jalat olivat menneet surkeaan kuntoon.

eie. Nepparilla oli kovinkin ystävällinen tamma, joka sai viettää elämänsä pienellä tallilla Pohjois-Pohjanmaalla. Tummanpunarautiaan värityksen lisäksi se omasi kevyet liikkeet sekä sopusuhtaisen rakenteen, jolla olisi varmasti pärjännyt näyttelykehissä. Omistajat olivat päättäneet pitää sen pelkkänä harrastehevosena, vaikka siitä löytyi potenttiaalia niin koulu- kuin estekentillekkin. Viimeisten vuosien aikana se päätettiin astuttaa, jotta varsa olisi voitu jättää talliin kasvamaan. Epäonnen kohdatessa varsominen jäi sen ensimmäiseksi ja viimeiseksi, sillä kaunis tamma menehtyi synnytykseen. Maailmaan kuitenkin saatiin hieno orivarsa, jolle täytyi löytää keinoemä mahdollisimman nopeasti.

ee. Kuutamoakka oli sympaattinen tamma, joka toimi ratsastuskoulussa tuntihevosena. Se oli suosittu nuorempien ratsastajien tunneilla, sillä kisakentille tähtäävien mielestä se oli liian laiska. Totta oli, että siihen joutui potkimaan vauhtia, jotta jotain saatiin aikaiseksi. Omistaja oli päättänyt luopua siitä, sillä tammalle oli kertynyt ikääkin jo sen verran, ettei siitä kohta olisi enää mihinkään. Naapurikunnan suomenhevoskasvattaja ostikin hevosen oman talliinsa toimittamaan siitostamman virkaa. Se tiineytyi aina hyvin, varsoi terveitä varsoja sekä hoisi ne hyvin. Tammalle jouduttiin kuitenkin jättämään hyvästit, sillä se oli kaatunut tarhassaan ja katkaissut jalkansa, jolloin ainoa vaihtoehto oli päästää se tuskistaan.

Täyskuukkeliukko oli tummanpunarautias 153cm korkea ori, jonka luonne oli kaikkea muuta kuin orimainen. Rauhallinen ja ruunamainen ori osoittautui helpoksi hoitaa kuin ratsastaakkin. Se muutti suoraa kasvattajaltaan silloiselle omistajalle 5-vuotiaana hevosena, joka valmentautui sillä säännöllisesti este- ja kouluratsastuksessa. Valmentajan sanojen mukaan ratsukko oli valmis nousemaan kilparadoille. Omistaja kuitenkin empi ajatusta kilpailemisesta, mutta päätti osallistua orin kanssa muutamiin pieniin luokkiin, joista toivat kotiin useita ruusukkeita. Huonoina päivinä ratsukko sijoittui häntäpäähän, vaikka ei se parivaljakkoa lannistanut. Ori päätettiin päästää nauttimaan eläkepäivistään 17-vuoden iästä, jolloin se astui kolme tammaa, joista vain yksi tiineytyi ja varsoi terveen tammanvarsan.

Pimeänoita oli sympaattinen rautias tamma, joka eli elämänsä pienessä siittolassa. Suoraan kasvattajaltaan tullut nuorikko osoittautui helpoksi koulutettavaksi, sillä se ei pistänyt minkään asian kanssa kampoihin. Selästä käsin tahmea, mutta kunnollisen verryttelyn myötä tamma reipastui ja näytti osaamistaan kouluratsastuksessa. Notkea runkoisena hevosena se taipui moitteettomasti erilaisille taivuksille ja volteille. Kyvykkääksi näyttäytynyt hevonen ei kuitenkaan päässyt kokeilemaan onneaan kisakentille saakka, mutta varsoi monta tasokasta varsaa, jotka ovat tänä päivänä menestyneitä kouluratsuja - paitsi yksi, Kuutamoakka.

Jälkikasvu

s. 28.11.2015 o. Kuukarin Hankitonttu e. Huippana KTK-III, KRJ-I, SLA-II
s. 16.12.2015 t. Hupilan Lempilapsi e. Tiuran Wilhelmiina KRJ-I
s. 12.02.2016 t. Kaunon Haaveuni e. Haaveilija 15 KRJ-sijoitusta
s. 20.02.2016 t. Nietoksen Bellatrix e. Akromantella KTK-II, 52 KRJ-sijoitusta
s. 12.05.2016 o. Tuulenpesän Siipiveikko e. Tinakenkätyttö SV-II
s. 08.11.2016 t. Sointulan Hunajainen e. Kiikkulan Kesäheila


Kilpailukalenteri

Näyttelytulokset
27.12.2014 VSN, Moondance, suomenhevosorit - RCH, 04/12, 36,5p (tuomari : taffel)
16.01.2016 VSN, Harmonia, suomenhevosorit - 07/12, 38,5p (tuomari : dookie)
20.01.2016 NJ, Seljasaaren Kartano, suomenhevosorit - 05/12 (tuomari : Jannica)

45 KRJ-sijoitusta, joista voittoja 8
28.11.2015 KRJ, Team Riekkujat, Vaativa B - 02/23
30.11.2015 KRJ-Cup, Oldfinion, Vaativa B - 09/259
01.12.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 05/28
01.12.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 02/28
02.12.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 01/28
02.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B - 05/30
03.12.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 02/28
04.12.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 05/28
04.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B - 01/30
06.12.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 05/28
06.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B - 05/50
06.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B - 07/50
07.12.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B - 03/28
10.12.2015 KRJ, Kilpailukeskus Holmberg, Vaativa B - 05/40
11.12.2015 KRJ, Március, Vaativa B - 04/30
12.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B - 03/50
12.12.2015 KRJ, Turmeltaja, Vaativa B - 05/30
13.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B - 01/30
14.12.2015 KRJ, Turmeltaja, Vaativa B - 02/30
14.12.2015 KRJ, Viisikko, Vaativa B - 05/30
14.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B - 01/50
14.12.2015 KRJ, Team Riekkujat, Vaativa B - 05/30
15.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B - 01/30

17.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B - 02/30
19.12.2015 KRJ, Turmeltaja, Vaativa B - 04/30
19.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B - 04/30
18.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B - 05/50
20.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B - 01/50
20.12.2015 KRJ, Vindemia, Vaativa B - 03/28
21.12.2015 KRJ, Huvitutti, Vaativa B - 02/50
22.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B - 02/30
23.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B - 03/30
24.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B - 06/50
25.12.2015 KRJ, Huvitutti, Vaativa B - 04/50
25.12.2015 KRJ, Vindemia, Vaativa B - 05/28
26.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B - 02/30
27.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B - 03/30
27.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B - 05/30
28.12.2015 KRJ, Huvitutti, Vaativa B - 03/50
29.12.2015 KRJ, Peikkola, Vaativa B - 03/30
30.12.2015 KRJ, Huvitutti, Vaativa B - 07/50
02.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 01/30
05.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 02/30
07.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 01/30
09.01.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Vaativa B - 02/30

Päiväkirjamerkinnä & valmennukset

01.02.2016 - kouluvalmennus : Vaativa B - kirjoittanut : omistaja
Tänään talliin saapui meille täysin tuntematon kouluvalmentaja, josta olin aikaisemman valmentajamme Johannan kautta kuullut vain pelkkää hyvää. Merja -niminen kouluratsastuksessa kilpaillut iäkäs nainen tuli ilomielin vierailemaan pohjoisessa, sillä oli sopinut alkuviikolle muitakin yksityisvalmennuksia paikkakuntamme talleille, joita ei montaa ollut. Nainen saapui ennen puoltapäivää, sillä tahtoi tutustua toimintamme hieman tarkemmin kuin pelkän opettamisen muodossa. Ystävällinen ja puhelias Merja tiesi hevosista paljon, sillä olihan hänellä oma pieni talli Etelä-Suomessa. Tallissa varustin Naperon valmennukseen ja talutin sen maneesiin, jossa saisimme itsenäisesti aloittaa alkuverryttelyn. Ori oli päättänyt kulkea nihkeästi eteen, joten jouduin tekemään useita voltteja, käännöksi ja pysähdyksiä. Pitkän ja hikisen verkan myötä Napero alkoi heräämään tähän hetkeen ja olemaan kuulolla.

Merjan saapuessa maneesiin kertoi hän valmennuksemme pääpainon, jotka oli avo- ja sulkutaivutukset. Teimme alkuun useita väistöjä, ensin käynnissä, josta siirryttiin hiljalleen raviin. Napero suoriutui ensimmäisistä väistöistä hyvin, vaikka alkuun ei saatukkaan puhtaita suorituksia, jotka eivät olleet naisen mieleen. Ratsastajana jouduin käyttämään pohjetta, jotta ori kykeni väistämään keskihalkaisijan alusta pitkän sivun loppuun. Onnistuneiden väistöjen jälkeen siirryimme työstämään avo- ja sulkutaivutuksia pitkällä sivuilla. Napero olisi mieluusti tehnyt jotain muuta kuin kuunnellut antamiani apuja. Valmennuksen edetessä alkoi tehdyt taivutukset hiljalleen jo onnistua, vaikka hevosta työnteko ei tuntunut kiinnostavan. Avotaivutukset saatiin suoritettua väkertelystä huolimatta puhtaasti alusta loppuun, sillä jouduin potkimaan oriin jatkuvasti lisää vauhtia.

Useiden hikipisaroiden jälkeen Merja antoi meidän siirtyä ravin kautta käyntiin, jonka myötä saimme tehdä loppuverkan omatoimisesti. Saimme vierailevalta tähdeltä hyviä neuvoja jatkoa ajatellen, sillä jämäkämpi ote hevoseen voisi auttaa työskentelyssä. Hienona poikana se sai kehuja liikkeistään, jotka ovat varsin näyttävät kunhan saa orin taipumaan muotoon.

31.01.2016 - päiväkirjamerkintä - kirjoittanut : omistaja
Naperon kanssa ollaan kovasti valmistauduttu kahteen viimeiseen laatuarvosteluun; yleis- ja suomenhevostenlaatuarvosteluun, joihin se tullaan ilmoittamaan helmikuussa. Päätin ilmoittaa hevosen KRJ:n laatuarvostelun uusintaan, joten nähtäväksi jää saadaanko palkinto korotettua kakkosesta aina tavoiteltuun ykköseen saakka! Vastahan ori oli ensimmäinen talliin muuttanut hevonen ja nyt se on jättänyt jälkeensä kaksi hienoa kouluratsastuskilpailuissa menestynyttä jälkeläistä, jotka tulevat varmasti jatkamaan isänsä kavioiden jäljissä. Kisaura saatettiin päätökseen 45 sijoituksen turvin, joista 8 oli luokkavoittoja! On se hieno poni! Ennen arvostelupäivää olemme Naperon kanssa valmentautuneet aktiivisesti, sillä huomenna tallillemme saapuisi täysin uusi kasvo meitä valmentamaan, Merja, joka on Johannan hyvä ystävä etelä-suomesta. Nainen on kokenut kouluratsastaja, joka varmasti osaa asiansa sekä saamme varmasti uudenlaista energiaa arkiseen harjoitteluun.

28.01.2016 - Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut : omistaja
Naperon kanssa päästiin alkuvuodesta osallistumaan kouluratsastuksen laatuarvosteluun, josta napattiin mukaan II-palkinto! Ainahan oltaisiin voitu parantaa siihen ykköseen, vaikka hopea ei ole häpeä. Ori saatiin ilmoitettua mukaan helmikuun kantakirjatilaisuuteen, joten nähtäväksi jää saadaanko tämän ponin nimet kirjoihin ja kansiin. Seuraavien kuukausien aikana Naperon kanssa pyritään käymään vielä yleislaatuarvostelussa sekä suomenhevostenlaatuarvostelussa, jonka jälkeen se saa nauttia eläkepäivistään - mitkä se todellakin on ansainnut! Onnekseni olen saanut jättää tästä hienosta hevosesta yhden orivarsan talliin kasvamaan ja jatkamaan arvokasta sukulinjaa myös tulevaisuudessa. Sydämestäni toivon, etten joudu vielä pitkään aikaan jättämään hyvästejä tälle hienolle orille, jonka kanssa on saatu kokea paljon lyhyessä ajassa.

25.01.2016 - Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut : omistaja
Viimeinkin hevoset olivat päässet nauttimaan lauhemmista ulkoilukeleistä, sillä kovat pakkaset eivät tuntuneet olevan niidenkään mieleen. Napero oli päässyt nauttimaan aamuheinänsä tarhaan ei loimeakaan tähän hätään tarvittu. Päätin antaa orin rauhassa nauttia eväistään ennen kuin hakisin sen sisälle, jotta päästäisiin tuuppailemaan. Ehdin puhdistaa muutaman karsinat, kun kuulin ratsuttajamme Ainan saapuvan tallipihaan. Juttelimme mukavia, sillä kummallakkaan ei ollut erityisen kiire minnekkään, mikä oli harvinaista. Aina oli päättänyt ratsuttaa Tontun, joka oli meidän Naperon iki-ihana jälkeläinen. Lähdimme yhdessä tuumin hakemaan pojat sisälle, sillä olisihan niistä vähän aikaa kaveria toisilleen. Napero oli päättänyt esitellä pojalleen kuinka mahtava hevonen on, mutta pienen kieltämisen jälkeen päätti jättää leikin sikseen. Talliin päästyämme laitoin orin pesukarsinaan ja Aina kiinnitti Tontun käytävälle. Pienen hörinäkonsertin pidettyään pojatkin jaksoivat rauhoittua ja nauttia saamastaan harjauksesta. Nakkasimme varusteet hevosen päälle ja suuntamisimme pihamaalle, josta toinen ratsukko päätti suunnata maastoon ja jäimme Naperon kanssa kiertämään vaihteeksi kenttää.

Talutettuani orin kentälle oli se hieman hämillään, sillä lajitoveri oli kadonnut sen silmistä. Hetken perään huudettuaan ori päätti rauhoittua ja pystyin kapuamaan sen selkään vaivattomasti. Tänään Naperolla tuntui olevan normaalia enemmän energiaa, sillä se tähyili korvat hörössä ympärilleen. Alkukäyntien aikana ei siihen tarvinnut potkia vauhtia vaan hämmästyksekseni ori liikkui täysin omalla moottorillaan! Useiden pysähdysten ja volttien kautta se kuunteli tauottomasti antamiani apuja, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Sirryimme raviin, jossa teimme suuret pääty-ympyrät kumpaankin päähän ja siirtymiset ravista käyntiin pitkien sivujen keskellä. Ori liikkui vaivattomasti eteen ja kantoi itseään hyvin, vaikka odotin jotain aivan muuta. Useiden toistojen jälkeen se oli hyvin kuulolla ja odotti seuraavaa ohjetta. Siirryimme laukkatyöskentelyyn keskihalkaisijalle, jossa pyrittäisiin pitämään suora linja alusta loppuun. Napero oli jälleen kuulolla ja toimi kuin ajatus, sillä pieni pehmeä apu sai sen tekemään asioita. Muutaman toiston jälkeen annoin orin siirtyä ravin kautta käyntiin, sillä olihan se hiestä märkä niin kuin minäkin. Reippaan loppuverryttelyn jälkeen nousin pois ratsailta ja talutin orin takaisin talliin, jossa riisuin sen varusteet ja annoin sille kunnon harjauksen kiitoksena tehdystä työstä.

19.01.2016 - päiväkirjamerkintä - kirjottanut : ratsuttaja Aina
Kun minulle ojennettiin rautiaan Naperon ohjat, en oikein edes tiennyt mitä odottaa. Selässä pelkäsin sen toimivan kuin Erkka, mutta sentään tämä hevonen liikkui jotenkuten eteenpäin. Tahmea se oli, eikä se malttanut kuunnella apujani, vaikka kuinka siististi yritin sitä eteen ajaa. "Potkase kerran oikein kunnolla!" Ninni ohjeisti ja niin tehtyäni Naperokin otti hieman nopeampi askeleita.

Ninni ohjeisti taivuttelemaan jyrkästi ja jo kolmannella voltilla Naperon tahmatassut irtosivat kentän pohjasta. Kun ori oli jotenkuten Naperomaisesti vertynyt jokaisessa askellajeissa, uskalsin aloittaa ensimmäisen tehtävän. Napero pörisi hassusti pyytäessäni sitä eteenpäin ravatessani voltteja sen kanssa ja laukassa se oli yhä hieman tahmea. Päätin luovuttaa laukan suhteen ja tein muutaman ravinlisäyksen ja –kokoamisen. Naperolla kesti hetki älytä tehtävän idea, mutta loppujen lopuksi raudikko ymmärsi ja kuunteli apuni huolella läpi ja teki kaiken pyydetysti.

30.12.2015 - päiväkirjamerkintä - kirjoittanut : omistaja
Huomenna olisi kauan odotettu uudenvuodenatto, mutta ennen sitä olin päättänyt lähteä Naperon kanssa maastoilemaan. Olin aamulla jättänyt orin karsinaansa muiden hevosten päästessä tarhailemaan kipakassa pakkassäässä. Tallissa minua olikin vastassa tuttu hörisijä, joka näytti uhkuvan energiaa. Kauhulla odotin mitä reissusta tulisi, sillä olin suunnitellut meneväni ilman satulaa. Siirsin orin käytävelle hoitamisen ajaksi, jossa se yrittikin kovasti kuopia lattiaa, mutta pienellä toppuuttelulla jätti leikin sikseen. Nopean harjauksen jälkeen laitoin suitset tämän päähän, nappasin kypärän mukaani ja talutin Naperon pihamaalle.

Ulkona nousin orin selkään pieneltä jakkaralta ja olimme valmiita lähtöön. Ohjastin orin pienelle metsäpolulle, joka alkoi aivan talomme vierestä. Lyhyen matkan päästä polku muuttui metsätieksi, jossa pyysin orin siirtymään raviin, jolloin se vasta innostuikin. Ilman satulaa meno tuntui kauhealta, sillä pompottava ravi sai minut pompahtamaan puolelta toiselle, mutta onnistuin pysymään mukana matkassa. Pidätteiden avulla sain Naperon hidastamaan tahtia, jotta kykenin pysymään tämän kyydissä. Matkamme varrelle osui sopivasti pieni peltoalue, jossa Napero tulisi päästämään liian energiansa ulos. Ohjasin orin suoraan peltotielle ja annoin laukka-avut, josta riemu vasta repesikin. Napero laukkasi minkä kavioistaan pääsi ja minä, joka hädintuskin pysyin kyydissä koitin saada tahtia hitaammaksi. Aluksi se tuntui turhalta, mutta useiden yritysten jälkeen onnistuin siirtämään orin takaisin raviin ja jatkamaan matkaa kotitallille. Paluumatkalla tienlaidassa seisoi kaksi peuraa, jotka tämän pojan mielestä olivat niin kivoja, että olisi mielellään mennyt niitä lähemmäs. Harmi, että metsäneläimet ovat kovin arkoja. Kotipihaan saavuttuamme varpaani olivat kohmeessa, mutta Napero oli tainnut nautti reissusta, sillä se oli hiestä märkä. Tallissa se sai kunnon pesun, harjauksen ja loimituksen, sillä se joutuisi vielä puoleksi päivää nauttimaan rattiista ilmasta.

20.12.2015 - kouluvalmennus : Vaativa B - kirjoittanut : MT
Ninni odottelikin jo Naperon kanssa minua maneesissa kun pääsin pelipaikalle. Napero lyllersi nahkean oloisena eteenpäin uralla Ninni verkatessa oria. Lähdimme heti tekemään siirtymisiä ja tempon vaihteluita jotta Naperoon tulisi vähän eloa. Avut eivät tuntuneet menevän läpi joten kehotin Ninniä antamaan selkeitä ja napakoita apuja. Pikkuhiljaa orin liikkeet venyivät ja se alkoi työskennellä koko kropallaan, ravi jäi vähän mitäänsanomattomaksi joten päätimme yhteistuumin hioa tämän ravia. Käskin ratsukon jäämään pääty-ympyrälle harjoitusravissa ja hiljakseen lähteä suurentamaan ympyrää. Rautias ori työskenteli ensimmäistä kertaa tosissaan ja väläytteli aika ajoin oikein upean näköistä ravia. Lopuksi päästin ratsukon esittelemään ponnekasta ravia lisäyksillä pitkillä sivuilla ja Napero näytti vihdoin paremman puolensa. Laiskasta ja nihkeästä oriista ei ollut tietoakaan kun Napero ravasi näyttävin liikkein ympäri maneesia.

19.12.2015 - päiväkirjamerkintä - kirjoittanut : Minja E.
Olin sopinut Ninnin kanssa, että hänen hoidellessä muita asioita tämän päivän kaupungilla, huolehdin minä Naperon liikutuksesta. Ori oli minulle ennestään tuttu tapaus ja osasin jo hieman varautua siihen, mitä tuleman piti. Harjailin ja varustin orin pikaisesti ja talutin tämän sitten maneesille. Olin kysynyt Ninniltä, olisiko ok hypätä orilla ja sain myöntävän vastausen. Naisen mielestä Naperolle voisi tehdä hyvää päästä hieman irroittelemaan esteillä ja sen jälkeen myös koulutuuppaus voisi maistua aivan uudella tavalla.

Suoritin alkuverryttelyn pitkän kaavan mukaan tehden paljon ympyröitä, pysähdyksiä ja siirtymisiä - olin nimittäin jo tietoinen orin tahmeudesta alussa. Kun Napero viimein alkoi olemaan hereillä, pääsimme aloittamaan. Olin bongannut tallista tekemistä vailla olevan näköisen tytön ja päätin pestata tämän esteiden nostajaksi. otimme pari lämmittelyhyppyä ristikolla, kunnes tyttö nosti sen pystyesteeksi. Napero tuntui innostuvan hommasta ja saimme tunnin kulumaan loistavasti ylittäen erilaisia ja -kokoisia esteitä. Suoritimme vielä pitkät loppuverryttelyt ennen kuin lähdin palauttamaan oria omalle paikalleen, jotta Ninni löytää tämän.

18.12.2015 - kouluvalmennus : Vaativa B - kirjoittanut : Minja E.
Koin järkytyksen saapuessani seuraamaan Ninnin ja suomenhevosori Naperon alkuverryttelyjä. Ori liikkui kuin täi tervassa ja Ninni sai tehdä hommia selkä märkänä saadakseen edes jotain pientä irtoamaan herrasta. Itse tehtävät aloitimme vielä hieman verryttelymäisillä jutuilla, nimittäin volteilla ja pysähdys-käynti-pysähdys siirtymisillä - halusin saada Naperon täysin hereille. Alku näytti hieman huolestuttavalta, mutta pian ori näytti piristyvän silmissä ja siitä kuoriutui ihan osaavan oloinen herra. Vielä ennen varsinaista tehtävää laitoin ratsukon tekemään parit pohkeenväistöt, jotta olisin täysin vakuuttunut orin hereillä olosta. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen myös väistöit näyttivät viimein siltä miltä kuuluukin ja pääsimme tehtävään, joka vaati orilta sekä ratsastajalta sen, että on oltava hereillä; laukannostot suoraan peruutuksesta. Useiden toistojen ja käyntien, sekä ravien jälkeen tapahtuneiden epäonnistuneiden laukannostojen jälkeen ohjeistin Ninniä olemaan napakampi ja vaatimaan enemmän. Ei mennyt kauaakaan kun Napero ja Ninni suorittivat tehtävääni kerta toisensa jälkeen sujuvasti ja oikein ja päätinkin palkita parin antamalla luvan loppuverkkoihin.

17.12.2015 - kouluvalmennus : Vaativa B - kirjoittanut : annika n
Seuraavanakin päivänä pääsin valmentamaan Ninniä, ja ihastuttavaa Napero-oria, ja ratsukko olikin jo kentällä lämmittelemässä ravissa, kun saavuin paikalle höyryävän kahvimukini kanssa. Tallin kahvihuoneesta saikin yllättävän hyvää kahvia, propsit siitä Ninnille. No, näistä kahviasioista päästäksemme valmennuksen pitoon, aloiteltiin ihan simppeleillä tehtävillä; uralta tultiin kaarrokseen I:hin, josta kaartaen takaisin uralle. Näin saataisiin taivuteltua hieman kumpaankin suuntaan. Napero oli oikein kivasti oikein päin jo näin valmennuksen alkumetreillä, ja olin varsin tyytyväinen siihen, miten ori liikkui. Jatkettiin harjoituksia tekemällä päätyihin kootussa ravissa voltit kunnolla taivuttaen sisään, joiden jälkeen tehtiinkin hieman erilaisia taivutuksia, taivuteltiin volteilla nimittäin ulos, ja siinä tarvittiinkin muutama toisto, ennen kuin ori sisäisti sen, mitä siltä haettiin. Tehtiin vielä muutamat lisäykset, sillä ne sujuivat jo viime valmennuksessa todella hyvin, mutta nyt saatiinkin heti alusta asti sellainen tietty voima siihen lisäykseen, ja lopputulos oli sanalla sanoen vaikuttava! Sitten ruvettiinkin ottamaan laukkoja, sillä halusin nähdä ratsukon työskentelyä myös tässä askellajissa. Aloiteltiin ihan nostoharjoituksilla, ja pienillä pätkillä - näin saataisiin sitä takaosaa vieläkin vähän aktiivisemmaksi. Napero heräsi oikein hyvin, ja saatiin heti alkuun oikein kivan näköisiä pätkiä. Vielä se meno näytti kuitenkin hieman siltä, että ratsastaja joutui tekemään kunnolla töitä. Näinpä pyysit kerran napakammin, ja meno helpottui huimasti. Napero liikkui hyvin selän läpi, kunnolla takaosan päällä, ja tehtiin laukassa hieman ympyrätyöskentelyä, ja koottiinkin muutama pieni pätkä. Olin varsin tyytyväinen, lopeteltiin siltä osin ja toivotin ratsukolle oikein hyvät joulut.

16.12.2015 - kouluvalmennus : Vaativa B - kirjoittanut : annika n
Olin lupautunut näin joulun alla pitämään Ninnille ja Napero-orille kouluvalmennusta. Ehkä vilkuilisin oria sillä silmälläkin, sillä omat tammani kaipaisivat omia ihania varsoja. No, tallustin kenttää kohti, jossa valmennus pidettäisiin. Pakkanen oli viiden asteen paremmalla puolella, ja maassa oli kymmenisen senttiä lunta. Tuo valkoinen aine sai minut aina hermoromahduksen partaalle, mutta olin yllättävän hyvällä tuulella. Ratsukko olikin jo verryttelemässä ravissa, ja Naperon raviin kiinnitin ihan ensimmäiseksi huomiota. Siitä saataisiin paljon irti, kun vähän jaksettaisiin työstää. Ensin aloiteltiinkin tekemään paljon pysähdys-ravi-pysähdys -siirtymisiä, jotta saataisiin takapäätä aktiivisemmaksi. Napero tajusikin jutun juonen, ja kun sitä ravissa käski tarpeeksi eteen, ja teki pysähdykset huolellisesti, niin kyllä se takapää sieltä rupesi löytymään, ja saatiin oikein kivojakin pätkiä. Kun homma toimi, ruvettiin tekemään lävistäjillä ravilisäyksiä, sillä tiesin, että niistä saataisiin pienellä työstöllä hienoja! Alkuun Napero oli hieman vaisu, mutta kyllä siitä saatiin kivojakin pätkiä esiin, kun jaksettiin vain toistaa tarpeeksi paljon. Ja koko ajan askel kävi lennokkaammaksi ja elastisemmaksi, ja jatkettiinkin ravityöskentelyä vielä väistöjen parissa, joissa Napero olikin yllättävän taitava! Näin kuitenkin, että ratsastaja sai tehdä kovasti töitä etenkin sisäpohkeen läpi saamiseksi, joten laitettiin kerralla sekin asia kuntoon. Kunnon napautus sisäpohkeella sai ihmeitä aikaan, ja Napero oli heti sillä ilmeellä, että ihankos oikeasti komensit. Se kuitenkin tehosi, ja ravi oli elastista ja isoa, ja saatiin upeita raviväistöjä tehtyä. Loppuun tehtiin vielä vähän jumppaa kevyemmällä tuntumalla, Napero liikkui isosti ja pyöreällä selällä ja saatiin oikein tyytyväinen ratsukko valmennuksen loppuun.